Hiljaa painuu

päivä mailleen

ranta jäinen

hiljenee

vaienneet on

kaislat sorjat

sentään paukkuu pakkanen.

Kulki tuuli

ohitsensa

lepoon raskaan

päivätyön

synkät varjot

pitenivät

saatellen sen

luokse yön.

Joka kuiskii

sille korvaan

salaisimmat sanomat,

joit ei tiedä

ihmislapset

vanhemmatkaan

viisahat.